Sepon päiväkirja

[Tuula]

Vester "Seppo"

Tutustu tarkemmin Seppoon ➨
Rotu: Vuonohevonen
Sukupuoli: Ruuna
Syntynyt: 12.3.2003
Koulutustaso: Ko: HeA, Re: 80cm, Me: 50cm
Painotus: Yleispainotus
Vuokraaja: Etsitään!
Hoitaja: Veera
Omistaja: Tuula

[Tuula]

Tuula ja Seppo Pirunluodon vaelluksella
Osallistuimme Sepon kanssa Pirunluodon heinäkuiselle vaellukselle. Vaelluksen kestoksi oli arvioitu noin viisi tuntia, mutta viiden tunnin jälkeen me (väsyneet) ratsastajat vielä paistelimme makkaraa, nautimme kylmää jäätelöä ja vilvoittelimme Pirunjärven rannassa. Lähdimme matkaan aamulla noin yhdentoista paikkeilla, sillä kaikki eivät olleet vielä saapuneet puoli yhdentoistakaan aikaa. Seppo ja minä olimme tunnetusti jo hyvissä ajoin paikalla, eli noin viittä vaille yksitoista. Purin poniherran trailerin kyydistä ja nakkasin satulan jo valmiiksi harjatun ratsuni selkään. Seppo ei arvostanut pikaista lähtöä yhtään sen enempää kuin ratsailla meitä odottavat muut vaellukselle lähtijät. Nousin ratsaille pikavauhdilla ja lähdimme suuntaamaan Pirunluodon laitumien viereltä maastoja kohti. Pitkä letka erinäköisiä ja kokoisia ratsuja kiemurteli pitkin leveää polkua. Kun olimme kävelleet metsäpolkua puolelta toisin pusikoita kyttäillen ensimmäisten kilometrien ajan, alkoi ensimmäinen laukkasuora. Seppo ei tunnetusti heti nostanut laukkaa, mutta kun muut ratsukot kiisivät jo edellä jonkin matkan päässä, oli ruunan pakko kiihdyttää vauhtia ja lopulta herra siirtyikin haluttuun laukkaan. Saavuimme jonkin aikaa laukkailtuamme Pirunkallioille, jolloin hidastimme vauhdin käyntiin saakka. Kiviä ja suurten kuusien juurakoita oli jopa niin paljon, että jopa minusta tuntui hurjalta hevosten kävellessä kapeaa tietä. Seppo oli kyyläillyt vaelluksen alusta saakka ohittamiamme pusikoita, mutta minä vain hoputin poniherraa eteenpäin todeten joka kyttäilyn jälkeen, ettei puskassa ole mitään peikkoja. Kyttäily eskaloitui lopulta tilanteeseen, jossa rusakko hyppäsi metsäpolulle. Seppo sai pahemman luokan kohtauksen ja sekoitti koko pakan kaikkien ratsukoiden hypähdellessä suuntaan ja toiseen. Anniina, joka oli hevosensa Juliuksen ratsailla karjahti ja koko hevosjoukko lopetti hästäyksen. Naurahdimme kaikki, kuitenkin yhä rauhoitellen ratsujamme. Matka jatkui hieman rauhallisemmissa merkeissä ravaillen. Ravissa Seppo rauhoittui, vaikka rusakko episodi aiheuttikin yhä jatkuvaa kyttäilyä. Ravipätkän jälkeen siirryimme käynnille jolloin hevoset saivat puuskuttaa pahimmat väsymykset pois. Saavuimme Pirunjärven ranta- ja leirimökeille johon vaelluksen oli määrä päättyä. Paikalla olimme noin puoli kahden aikoihin. Seppo pääsi vihdoin eroon satulasta, suojista ja niistä ärsyttävistä kilkuttimista suussa. Muut lähtivät uittamaan hevosiaan, me vain pyörähdimme rannassa kostuttamassa hieman varpaita ja kavioita, jonka jälkeen Seppo jo melkein oma-aloitteisesti suuntasi tarhalle syömään vihreää, maukasta ruohoa. Sepon laiduntaessa lähdin itse keskustelemaan muiden ratsastajien kanssa vaelluksesta, hevosista ja tietysti kesästä! Nuorimmat ratsastajat kävivät jopa uimassa, minulle vilvoitteluksi riitti rannalla uinnin seuraaminen. Viva tarjosi meille maukkaat kabanossit ja jälkiruuaksi Pingviini-tuutit. Takaisin tallille oli määrä lähteä kolmen paikkeilla, mutta lähtö venyi tällä kertaa lähinnä maittavan keskustelun ja uimareiden nuotiolla lämmittelyn takia. Seppoa viivästynyt lähtö ei haitannut, sillä ruuna olisi voinut jäädä syömään Pirunluodon maittavaa ruohoa vaikka koko loppuiäksi. Jatkoimme kuitenkin matkaa takaisin Pirunluodon tallille. Matka tallille taittui niin käynnin, ravin kuin laukankin merkeissä ja saavuimme perille jopa hieman ennen neljää. Seppo lähti hieman vastahakoisesti takaisin kotopuoleen, mutta illan päälle saavuimme kuitenkin takaisin Tuulan tallin pihaan. Trailerista purkamisen jälkeen Seppo pääsi kesälaitumelle viettämään aikaa Pimu-ponin kanssa, tänä yönä ponit saavat viettää laatuaikaa nauttien Suomen kauniista kesästä.

Seppo, Tuula ja kauhistuttava rusakko!

[Tuula]

Tuula ja Seppo Adskun kouluvalmennuksessa
Osallistuimme Sepon kanssa Silver Moonin omistajan, Adskun, pitämään kouluvalmennukseen. Valmennus sujui osaltamme erittäin hyvin, vaikka tekemistä kyllä selässä riittikin! Erityisen ylpeä olen onnistuneista pohkeenväistöistä, sillä niissä meillä on ollut toisinaan paljonkin hankaluuksia. Etenkin oma istuntani tahtoo yhä edelleen mennä mutkalle niitä ratsastaessa. Alla on nähtävissä Adskulta saamamme palaute:

Odottelin kentällä pian pitäväni kouluvalmennuksen oppilaita. Pian tallista ilmestyikin komea vuonohevosruuna Seppo ja sen omistaja ja ratsastaja Tuula. Heidän päästyä kentälle, Tuula pomppasi nopeasti selkään ja pääsimme aloittamaan. Annoin ratsukon kävellä hetken aikaa, kun mittailin päässäni tehtäviä. Verryttelyn aloittaisimme vaihtelevilla askellajeilla. Hetken kuluttua ohjeistin Tuulaa ensin ravaamaan kierroksen pelkkää kevyttä ravia. Tuula teki työtä käskettyä, otti ohjat ja pyysi Sepon raviin. Seppo nosti hieman laiskan ravin. Pyysin Tuulaa terävöittämään ravia, kokoamalla, mutta ratsastamalla eteen, jotta jalat alkaisivat hieman nousta. Tuula teki puolipidätteitä ja kokosi ravia tempoa hiljentämättä. Seppo kuunteli hienosti ja alkoi hieman pyöristämään kaulaa. Pian turpa oli luotilinjalla ja takajalat toimivat hyvin. Sen jälkeen muistutin vielä tasaisesta tuntumasta ja pyysin lisättyä ravia. Tuula valmisteli istunnallaan ja ajatuksellaan lisätyn ravin ja pitkän sivun alussa antoi avut eteen. Tempo lisääntyi mutta pitkiä askeleita ei näkynyt, tai olihan ne vähän normaalia pidempiä, mutta pyysin Tuulaa vaatimaan enemmän. Pian Tuula saikin poninsa menemään näyttävää keskiravia. Silloin pyysin Tuulaa ottamaan taas koottua ravia. Ja keskiravia. Ne menivätkin ensimmäisten suoritusten jälkeen todella hyvin, kehuin ratsukkoa ja annoin heidän hetken kävellä pitkin ohjin. Pian pyysin Tuulaa taas ottamaan ohjat ja nostamaan ravin. Pyysin heitä kääntämään toisesta päädystä keskihalkaisijalle ja ottamaan pohkeenväistöä takaisin uralle. Sama toisesta päädystä. Tuula ja Seppo aloittivat. Tuulan käskyistä Seppo väisti oikein hienosti nostellen jalkojaan. Kierroksen jälkeen päätin vaikeuttaa tehtävää hieman. Pohkeenväistöllä päästäessä uralle, nostetaan vastalaukka, laukataan seuraavan lyhyen sivun keskelle, takaisin raviin ja käännetään uudelleen tehtävään. Tuula kuunteli tehtävänantoni ja lähti heti toimeen. Ensimmäisen kerran nousi tavallaan oikea laukka, kun haettiin vastalaukkaa. Pyysin heitä ottamaan käynnin kautta uuden. Toisella kerrallakin nousi oikea laukka. Lyhyen sivun keskikohta tuli vastaan, mutta pyysin heitä jatkamaan suoraan ja nostamaan vastalaukan kulman jälkeen. Tuulan napakasta nostosta nousi kuin nousikin reipas vastalaukka. Kehuin ratsukkoa ja annoin heidän jatkaa. Kaikki pohkeenväistöt sujuivat moitteetta, eikä oikeita laukkojakaan enää tullut. Menimme tehtävää muutaman kerran, kunnes pyysin heitä vielä laukkaamaan vapaata, oikeaa laukkaa kierroksen tai kaksi. Laukka oli rentoa, niin oli tarkoituskin. Pyysin heidät käyntiin ja jatkamaan aiempaa tehtävää käynnissä, ilman laukkoja. Mahdollisimman jyrkkää väistöä. Väistöt olivat tosi hyviä, kehuin ratsukkoa. Loppuverryttelyksi pyysin heitä vielä ottamaan keskiravia, koottua ravia ja pysähdyksiä vaihdellen niin, että minä tietämättömänä milloin ratsukko tekee mitäkin, näen selkeästi, mitä niistä on tarkoitus tehdä. Kaikki lisäykset ja koonnit sekä pysähdykset tulivat moitteetta, jotkut pysähdykset hieman käynnin kautta mutta kuitenkin. Kehuin ratsukkoa hyvästä työstä ja annoin heidän kävellä vapain ohjin loppukäynnit. Kyllä tästä ratsukosta vielä tulee jotain!

- Adsku

[Tuula]

Tuula ja Seppo Adskun estevalmennuksessa
Osallistuimme tällä kertaa Sepon kanssa Silver Moonin omistajan, Adskun, pitämään estevalmennukseen. Valmennuksessa tuli hyviä, mutta myös hieman hassumpia hyppyjä. Seppo on kyllä hyvä ratsu myös esteillä, vaikka puomit välillä putoilevatkin, on ruuna erittäin luotettava hyppääjä! Alla on nähtävissä Adskun antama kommentti kaahailuistamme:

Mittailin estevälejä vuonohevoselle sopiviksi. Olin asettanut toiselle pitkälle sivulle yhden okserin, toiselle yhden pystyn, molemmat keskelle. Lisäksi keskihalkaisijalle kaksi estettä tasaisin välimatkoin sivuittain kolmikaarisen kiemurauran muotoon. Valmennuksen tähtöset saapuivatkin, Tuula ja vuonohevosruuna Seppo. Tuula nousi nopeasti selkään. Pyysin heitä kävelemään ja ravailemaan itsenäisesti alkuverryttelyksi molempiin suuntiin. Itse aloin nostamaan puomeja esteiksi. Toisen pitkän sivun okserista tuli 30cm, samoin toisen sivun pystystä, verryttelyesteet. Keskihalkaisijan ensimmäinen este oli 50cm ja viimeinen 60cm. Tuula olikin jo sillä aikaa ravaillut molempiin suuntiin, joten pyysin ratsukkoa vielä ottamaan laukkaa suoralla uralla temponvaihteluiden kera. Temponvaihtelut sujuivat hyvin ja moitteetta, joten päätimme aloittaa. Verryttelynä ottaisimme keskiympyrällä kahta estettä 30cm korkuista estettä. Ravi sisääntulolla ensimmäiselle pystylle, josta jatketaan seuraavalle toisen pitkän sivun okserille jne. Kahden esteen ympyrää tullen keskihalkaisijalla olevien esteiden sisäpuolelta, niin että tie on jyrkempi. Tuula nosti napakan ravin ja lähestyi estettä. Pyysin häntä kokoamaan hieman ennen estettä, jotta hyppy olisi sulavampi. Hypystä tulikin oikein loistava puolipidätteiden ja hyvän istunnan kera. Kaartolinjalle tuli hieman ongelmia, kun Seppo olisi halunnut isontaa ympyrää. Pyysin Tuulaa istumaan tasaisesti molemmille istuinluilleen, istumaan ihan hieman eteen ja sivuun, katsomalla seuraavaa estettä ja antamalla tukea ulko-ohjalla sekä ulkopohkeella. Näin saatiinkin Seppo menemään linjalla ainakin suurimmaksi osaksi. Seuraavakin hyppy meni hyvin, vaikkakin hieman hassusti, kun Tuula oli enemmän keskittynyt tiehen kuin itse esteeseen. Ympyrä jatkui, menimme sitä muutaman kerran läpi hyvillä suorituksilla. Ei yhtäkään tiputusta, vaikka tiet oli hieman loivempia. Otimme saman myös toiseen suuntaan. Ravi sisääntulo ja ensimmäinen hyppy menivät hyvin. Tie oli taas Sepolle oma juttunsa. Ulko-ohjalla avustaessa Tuula nosti hieman ulkokättä, pyysin kuitenkin Tuulaa pitämään ulko-ohjaa suorana ohjan jatkeena ja laskemaan käden. Hypyt olivat kivoja, mutta enemmän ongelmia oli tiessä. Tie meni kuitenkin monia kertoja oikein hyvinkin. Hetken suorituksen jälkeen päästin ratsukon kävelemään. Sillä aikaa nostin molemmat pitkien sivujen esteet 50cm korkeiksi. Pyysin Tuulaa tulemaan pienen radan oikeassa kierroksessa niin, että aloitettaisiin toisesta kentän päädystä lyhyen sivun keskeltä tulemaan kolmikaarista kiemurauraa ravissa, ensimmäinen este suunnanvaihdossa, jonka päältä vasen laukka, ylitetään pysty, joka on kaarella, seuraavan suunnan muutoksessa olevan esteen päällä laukanvaihto ja takaisin uralle. Tuula aloitti radan. Ravi oli hyvin koottua. Käännös asettui kivasti ja laukka nousi esteen päällä. Ensimmäinen ja toinen este ylittyi kivasti, kolmannen esteen päällä tuleva laukanvaihto aiheutti sen, ettei takajalat aivan nousseetkaan ja puomi tippui. Ei se mitään, vaihto tuli kuitenkin ja hyvät kaaret! Otimme saman uudelleen, toisella kierroksella viimeisellä esteellä ei tullutkaan laukanvaihtoa, jonka takia kaari jäi vähän huonoksi Tuulan keskittyessä laukan vaihtamiseen. Pyysin ratsukon ottavan sen vielä kerran, jotta saataisiin viimeinen hyppy ja vaihto onnistumaan. Kehotin Tuulaa aktivoimaan laukkaa ennen viimeistä hyppyä, kuitenkin kooten, jotta takajalat nousisivat vaikka vaihtokin olisi siinä samassa. Kolmannella ja viimeisellä kerralla hyppy ja vaihto sujuivat molemmat, eikä kaarteessakaan ollut ongelmia! Sama tehtiin vielä toiseen suuntaan, myös kolme kertaa, jotta tasapuolisuus toimisi. Kaikki kaarteet ja hypyt olivat loistavia, Tuulan muistaessa hyvän istunnan ja ulkoavut. Ilmavaraakin alkoi viimeisimmillä hypyillä löytyä, joten nostin pitkien sivujen esteet 80cm korkeiksi ja keskihalkaisijan katsomon puolimaisen 70cm korkeaksi. Aloitimme uuden tehtävän, jossa nostettiin laukka kauemman päädyn lyhyen sivun keskeltä, ohjattiin 80cm okserille, josta 70cm pystylle jonka jälkeen vielä käännös 80cm pystylle. Laukan piti olla reipasta ja niinhän se olikin. Kaikki hypyt sujuivat hyvin, vaikka ensimmäisellä kerralla okserin korkeampi puomi tippuikin. Toisella kerralla kaikki esteet sujuivat hyvin, johon olikin hyvä lopettaa. Pyysin ratsukkoa vielä ravailemaan vapainohjin uralla mahdollisimman rentoa ravia. Muutama kierros molempiin suuntiin, jonka jälkeen sitten loppukäynnit. Keräsin esteet takaisin kentän reunalle ja kehuin ratsukon työskentelyä! Onnea jatkoon!

- Adsku

[Tuula]

Tuula ja Seppo Vuonohevosviikoilla
Osallistuimme Sepon kanssa yhteistuumin Vuonohevosviikolle 2016. Koko viikon maanantaista sunnuntaihin oli luvassa erilaisia aktiviteetteja pääasiassa vain vuonohevosille. Sepon kanssa emme tohtineet tällä kertaa osallistua kouluratsastuskilpailuihin eikä valjakkokilpailuistakaan ole niin paljoa kokemusta, että olisimme uskaltautuneet mukaan - Sepolla varsinkaan. Myös toiset estekilpailut jäivät meiltä välistä, mutta toisiin (tarinaestekilpailut) päätimme kuitenkin osallistua! Mukana oli kuusi ratsukkoa, meidät mukaan lukien. Alapuolelta voit lukea meidän suorituksen ja arvuutella mille sijalle päädyimme. Paljastan lopussa miten meidän kävi!

Radalle oli kyhätty esteitä värikkäine puomeineen. Katsoin rataa ja estettä numero kolme. Este, jota olin kauan karttanut: pysty jonka alla oli vesimatto. Historia toisti itseään. Tein hengitysharjoituksia ja lopulta poistuin radan tutustumisesta, kun suvereeni, tiukan tädin näköinen, tuomari asteli omaan koppiinsa. Ryntäsin kiireen kaupalla ratsuni Sepon luo. Kamppeet niskaan, jonka jälkeen lähdimme verryttelyalueelle lähes yhtä nopeasti kuin olin trailerille saapunut. Verryttely sujui juuri niin kuin olin arvannut. Jännitykseni siirtyi ratsuuni, jonka seurauksena tipuin päistikkaa okserin sekaan. Uusi yritys, jonka aikana Seppo antautui hetken hurmioon ja kompuroi laskeutumisessa, minkä seurauksena pääsin kokeilemaan kentän pohjahiekan pehmeyttä. Minun ihmetellessäni maailman menoa maan tasasta, Seppo juoksi ulos maneesista nautiskelemaan kentän laidalla kasvavia voikukkia. Päästessämme varsinaiselle esteradalle kaikki sujui hyvin, vaikka hyppy vesimaton ylitse olikin kuin katapultista olisi lingottu suuri kivenjärkäle. Onneksi tyylipisteitä ei laskettu!

- Tuula

Loppujen lopuksi meidän ratamme sujui siis erittäin hyvin, huolimatta verryttelyssä tapahtuneista putoamisista. Jännitys oli ehkä siinä vaiheessa jo talttunut jopa niin paljon, että loppujen lopuksi sijoitumme toiseksi! Sepon kanssa oppii kyllä sen, että hanskoja ei kannata heittää tiskiin, vaikka asiat eivät heti sujuisikaan. Seppo vaatii oman aikansa, mutta niin taidan vaatia minäkin. Vuonohevosviikoille osallistumme takuulla myös tulevaisuudessa, nautimme molemmat viikon tarjonnasta ja oli hauskaa kohdata muita vuonohevosia ja samalla myös heidän ihastuttavia omistajiaan. Kiitos järjestäjille!